Vanhempiakin v*tuttaa joskus
Vanhemmuuden rankkuudesta puhutaan paljon. Niin paljon, että yhä useampi miettii omia perhe-haaveita entistäkin tarkemmin, koska pelkää omia kykyjään. On varmaan sanomattakin selvää, että jokaista meistä ottaa päähän joskus. Lasten kanssa varmaan vähän enemmän kuin ilman lapsia, mutta mitä sitten? Kaikkia tunteita tarvitaan Musta on lohdullista ajatella, että väsymys, ärsytys ja turhautuminen on tunteita, mitä kaikki meistä kokee joskus. Vaikka mä kuinka ymmärtäisin itseäni ja lapsiani, tietäisin syy-seuraussuhteet, luonteenpiirteet, taustat ja nykyhetken, ne ei estä mua tuntemasta. Ja hyvä niin, koska kaikki tunteet on tärkeitä. Ne antaa arvokasta tietoa siitä, miten mikäkin meihin vaikuttaa. Vaikka tunteet on sillä hetkellä kokijalleen todellisia, ne ei oo koko totuus. Tunteet kertoo nimenomaan kokijasta itsestään ja hänen tän hetken olotilasta, mutta jokaiselle ne on omanlaisiaan. Siinä missä omien lasten äänet on suloisia ja täynnä rakkautta, voi ne jotain toista ärsyttää ihan to