tuplamatkalla

Nyt väsyttää ihan sairaan paljon. Ei niin että tekisi mieli mennä nukkumaan, vaan niin että koko maailma tuntuu mustalta. Ajatus pelkän varpaankin liikuttamisesta tuntuu lähes maratoniin verrattavalta uurastukselta, saati sitten että pitäisi kävellä, nostaa vuoron perään kumpaakin jalkaa. Mieli on musta, jokainen lihas painaa vähintään kuusi tonnia ja olo on musertunut. Tuntuu että oon huono, ei, vaan täysin läpipaska enkä osaa mitään. En kirjottaa nokkelasti, en puhua järkevästi, enkä ainakaan olla hyvä puoliso tai äiti. Ihmisenä muutenkin ihan täys nolla. Siltä väsymys tänään tuntuu. Onneksi vain tänään, huomenna voi olla jo täysin eri fiilis ja hyvä niin. Mutta saako äiti olla väsynyt? Tai no tottakai saa, kuka tahansa saa. Mutta mitä tapahtuu, jos äiti kertoo vaikka ylläolevat tuntonsa julkisesti, saako hän tarvitsemaansa tukea vai enemmänkin jotain muuta, kauhistelua, kummastelua, vähättelyä? Ehkä jopa uhkailuja lastensuojeluun soittamisesta, vaikka sen ei todellakaan pitäisi o