tuplamatkalla

        Väsymyksestä puhuttaessa korostuu usein erikoistilanteet, mutta saako vanhempi väsyä vaikka kaikki olisi hyvin? Mä oon ollut pian 7 vuotta äitinä ja varmaan suurimman osan siitä ajasta, enemmän tai vähemmän, kokenut väsymystä. Sekä arkista, hetkeen liittyvää, että pidempiaikaisempaakin. Mun on ollut aina aika helppo hakea ja saada apua siihen, koen että muiden on ollut helppo ymmärtää mun väsymyksen syitä. Ensin oli hyvin suuritarpeinen vauva, sitten olin taaperon yksinhuoltaja, seuraavaksi elinkin uusperheessä ja kohta jo odotin kaksosia, heidän lähes unettomasta vauvavuodesta puhumattakaan. Väsymyksen syyt on olleet tosi selkeitä ja loogisia, jolloin muidenkin on ollut helppo ymmärtää sitä. Mutta voiko ihminen väsyä ilman ulospäin näkyvää syytä? Voiko väsyä, vaikka kaikki ois ihan hyvin?         Voiko hyväänkin elämään väsyä?       Kyllä voi. Väsymys tai uupumus ei katso aikaa, paikkaa, perheen kokoa tai l...

Mä oon äitinä ja kasvattajana lempeä ja sensitiivinen, en todellakaan täydellinen, mutta pidän kirkkaasti mielessäni ne tavotteet, mitä kohti oon menossa. Lastenkasvatus on tietyllä tapaa mun intohimo, mutta miten mä oikeastaan oon päätynyt tähän hetkeen, ollakseni tällainen äiti ja kasvattaja mitä mä nyt olen? "Ei ikinä päiväkotiin töihin" - opiskelijasta kohti äitiyttä Aloin opiskelemaan lähihoitajaksi 17-vuotiaana ja ainut mitä tulevasta ammatistani tiesin varmaksi, oli etten IKINÄ tuu työskentelemaan lasten parissa. Vaan vähämpä tiesin. Parin opiskeluvuoden, keskeyttämisen, alanvaihdon ja takaisin paluun jälkeen tajusin, että vahvuuteni onkin juuri niissä asioissa, mitkä ei alkuun kiinnostaneet ollenkaan. Kokeista tuli lähes täysiä pisteitä juurikaan lukematta ja toivoin oppituntien kestävän ikuisuuden, teemat veikin yllättäen mennessään. Kaikkia ennakko-ajatuksiani vasten hain ja sainkin heti valmistuttuani työpaikan varhaiskasvatuksesta. Mun eka oman alan ty...

Toisten hyvä tarkoitus ei estä vastapuolen huonoa oloa. Kun musta tuli ekaa kertaa äiti, koin paljon stressiä siitä etten oo tai toimi samalla tavalla kuin munympärilläni olevat ihmiset. Mulla oli iso tarve toimia lapsilähtöisesti, pehmeiden arvojen mukaisesti, mutta koin ympäriltäni paljon painetta kovempiin kasvatustyyleihin. Vauvaa ei saisi totuttaa liikaa syliin, joka inahdukseen on turha vastata, mitä sä siitä imetyksestä stressaat kun korvikekin on olemassa.  Kaikkien näiden tarkoitus oli varmasti hyvä, mutta mulla oli huono olla koska tunsin, etten sovi joukkoon sellaisena kun oon. Huomasin, etten olekaan ainoa tällä tavoin toimiva äiti ja se tuntui hyvältä.  Kunnes löysin ekat "hengenheimolaiseni". Silloin vielä tuntemattomia naisia, huhtikuun hurmurit 2014-facebook-ryhmästä. Ei mulla ollut aavistustakaan mistään fb-ryhmien paskamyrskyistä tai kuppikunnista, mutta siinä ryhmässä oli monta tyyppiä, joiden kanssa klikkasi heti. Toki joukkoon mahtui kaikenlai...

Nyt väsyttää ihan sairaan paljon. Ei niin että tekisi mieli mennä nukkumaan, vaan niin että koko maailma tuntuu mustalta. Ajatus pelkän varpaankin liikuttamisesta tuntuu lähes maratoniin verrattavalta uurastukselta, saati sitten että pitäisi kävellä, nostaa vuoron perään kumpaakin jalkaa. Mieli on musta, jokainen lihas painaa vähintään kuusi tonnia ja olo on musertunut. Tuntuu että oon huono, ei, vaan täysin läpipaska enkä osaa mitään. En kirjottaa nokkelasti, en puhua järkevästi, enkä ainakaan olla hyvä puoliso tai äiti. Ihmisenä muutenkin ihan täys nolla. Siltä väsymys tänään tuntuu. Onneksi vain tänään, huomenna voi olla jo täysin eri fiilis ja hyvä niin. Mutta saako äiti olla väsynyt? Tai no tottakai saa, kuka tahansa saa. Mutta mitä tapahtuu, jos äiti kertoo vaikka ylläolevat tuntonsa julkisesti, saako hän tarvitsemaansa tukea vai enemmänkin jotain muuta, kauhistelua, kummastelua, vähättelyä? Ehkä jopa uhkailuja lastensuojeluun soittamisesta, vaikka sen ei todellakaan pitäisi o...