Tarrataulujen toimimattomuus ja miten tukea lasta sensitiivisemmin

 Ei varmaan oo vanhempaa, jota ei olisi ikinä neuvottu käyttämään lapselle haluttujen taitojen saavuttamiseksi tarrataulukkoa, helmipurkkia tai muuta vastaavaa palkitsemisjärjestelmää. 

Yksinkertaisuudessaan homma toimii niin, että aina kun lapsi onnistuu sovitussa asiassa (vaikka nukahtamaan itsekseen tai käymään potalla), saa hän tarran taulukkoon (tai helmen purkkiin, you name it) ja kun tarroja vihdoin on sovittu määrä, lapsi saa ennalta sovitun isomman palkinnon, esim yhteisen tekemisen, haluamansa lelun tms.

Äkkiseltään saattaa kuulostaa ihan hyvältä, lapsi saa selkeän, itseään kiinnostavan tavoitteen ,jolloin halutun lopputuloksen saavuttaminen on konkreettisempaa.  Valitettavasti vastaavat keinot saattaa ennen pitkää kääntyä kuitenkin itseään vastaan.

Uusien taitojen hintana väheksytyt tunteet

Me kaikki ollaan yksilöitä ja luonnollisesti opitaan jokainen omassa tahdissamme. Mä uskon, että jokainen lapsi oppii normaalit perustaidot sitten, kun on siihen valmis. Jos näitä valmiuksia ei huomioida ja lasta kannustetaan tekemään asioita nopeammin mihin hän on luonnollisesti valmis, voi alle jäädä paljon tärkeitä tunteita ja kokemuksia. Jos taas on kyse taidosta, minkä lapsi jo osaa, vaikka se itsekseen nukahtaminen, muttei syystä tai toisesta halua sitä tehdä, on haluttomuudelle varmasti joku syy. Sen sijaan että kaivetaan se palkitsemisjärjestelmä esiin ja sysätään lapsen tunteet sivuun, pitäisi keskittyä siihen, miksi lapsi ei käytä osaamaansa taitoaan? Näiden käsittelemättä jättäminen voi myös vaikuttaa osaltaan siihen, ettei lapsi jatka taitojen käyttämistä tarrataulukon loppumisen jälkeen, eli muutos ei valitettavasti ole pysyvä.

 

Aina lapsi ei itsekään tiedosta syytä, vaan vanhempi joutuu tekemään salapoliisityötä sen selvittämiseksi. Se työ kannattaa kuitenkin tehdä, koska se on arvokas sijoitus lapsen tulevaisuuteen ja itsensä ymmärtämiseen. Paneutumalla todellisiin syihin saamme samalla tietoa lapsen päänsisäisestä maailmasta, mitä hän miettii ja ajattelee. Näiden avulla on jo paljon helpompi lähteä purkamaan tilannetta ja pohtimaan, miten lasta voisi asiassa tukea. Mikään palkintojärjestelmä ei käytännössä opeta lapselle mitään tarvittavia taitoja, vaan jättää hänet lopulta hyvin yksin omien haasteidensa kanssa. Lapset on myös luonnostaan todella lojaaleja vanhemmilleen. Jos lapsi ei vain kykene toimimaan vielä halutulla tavalla, voi hän kokea epäonnistuneensa, kun ei kyennytkään vastaamaan vanhemman toiveisiin.

 

Mitä käyttää tarra-taulukon tilalla? Askeleet sensitiivisempään oppimisen tukemiseen

1. Mieti, miksi tarrataulukkoa tarvitaan? Kenen tarve uuden taidon opettelu todellisuudessa on?

2. Jos tarve on aikuisen, lähde miettimään mistä tarve kumpuaa. Onko se huoli lapsen ikätasoisesta kehityksestä, ehkä oma jaksaminen tai ihan vaan käsitys siitä että kyseinen taito pitäisi osata jo? Voisiko tätä tarvetta sanottaa jotenkin ja hakea itselleen ymmärrystä ja tukea ilman, että painostaa lasta toimimaan luontaista rytmiään vastaan?

3. Jos tarve on lapsilähtöinen, eli taidon opettelu kumpuaa lapsesta itsestään, voitte yhdessä miettiä, miksi lapsi haluaa sen oppia. Voitte pohtia, mitä kaikkea taidon osaaminen edellyttää sekä visioida, miltä lapsesta tuntuu sitten, kun taito on opittu. On myös hyvä miettiä, miksi kyseinen taito on tärkeä. Silloin opettelu on yhteydessä suoraan päämäärään ja sisäinen motivaatio on helpompi löytää.

Mitä ajatuksia aihe herättää sussa? Mun instagramissa löytyy aiheesta myös juttuja, kohokohdissa on nyt myös aiemmat storyt samasta aiheesta, mutta vähän eri näkökulmasta.