Vanhemmuuden rankkuudesta puhutaan paljon. Niin paljon, että
yhä useampi miettii omia perhe-haaveita entistäkin tarkemmin, koska pelkää omia
kykyjään. On varmaan sanomattakin selvää, että jokaista meistä ottaa päähän joskus.
Lasten kanssa varmaan vähän enemmän kuin ilman lapsia, mutta mitä sitten?
Kaikkia tunteita tarvitaan
Musta on lohdullista ajatella, että väsymys, ärsytys ja turhautuminen on
tunteita, mitä kaikki meistä kokee joskus. Vaikka mä kuinka ymmärtäisin itseäni ja
lapsiani, tietäisin syy-seuraussuhteet, luonteenpiirteet, taustat ja nykyhetken, ne ei estä mua tuntemasta. Ja hyvä niin, koska kaikki tunteet on tärkeitä. Ne antaa
arvokasta tietoa siitä, miten mikäkin meihin vaikuttaa. Vaikka tunteet on sillä
hetkellä kokijalleen todellisia, ne ei oo koko totuus. Tunteet kertoo nimenomaan
kokijasta itsestään ja hänen tän hetken olotilasta, mutta jokaiselle ne on omanlaisiaan.
Siinä missä omien lasten äänet on suloisia ja täynnä rakkautta, voi ne jotain toista ärsyttää ihan toden teolla.
Mä uskon, että myös ne rankemmat ja vaikeammat tunteet
kuuluu tasapainoiseen elämään. Ihminen on kokonaisuus ja inhimillisyyteen kuuluu
myös heikkoudet. Yleensä kutsun niitä kehityskohteiksi, mutta tässä yhteydessä mä
haluan kiinnittää huomion siihen, ettei aina tarvii kehittyä, olla paras
mahdollinen tai edes yrittää parastaan. Saa olla keskeneräinen, saa olla luonteenpiirteitä
jotka ei tunnu yhtä kivoilta tai helpoilta kuin toiset, saa suoraan sanoen vituttaa.
Oma suhtautuminen ratkaisee paljon
Ratkaisu piilee siinä, miten niihin vaikeisiin
tunteisiin ja hetkiin suhtautuu. Kaikkeen ei voi vaikuttaa eikä tarvitsekaan,
mutta väitän että vaikeinta on vaan antaa olla ja hyväksyä vallitseva tilanne.
Antaa itelleen ja toisille lupa tuntea ja olla siinä tunteessa. Tunteet on
siitä lohdullisia, että ne osaa kyllä liikkua itsekseenkin. Ne ei tarvi meidän
aktiivista siirtelyä, koska ne ottaa tasan sen ajan mikä niille kuuluu. Mitä enemmän
me koitetaan tunteitamme pakottaa, sen enemmän ne pistää lopulta vastaan.
Hetkellisesti voitkin onnistua siirtämään tunteesi sivuun, mutta ennen
pitkään ne palaa takaisin ja pakottaa sut käsittelemään ne. Mitä pidempään sä kiellät tietyt tunttet, sen vaikeampaa niiden käsittely lopulta on.
Askel kerrallaan
Tunteiden hyväksymiseen on olemassa monenlaisia metodeja ja niistä oonkin kirjottanut aiemmin instagramissa. Niitä on hvyä miettiä tietoisesti välillä myös silloin, kun ei oo vahvasti tunteessa vaan pystyy opettelemaan ja suhtautumaan uusiin harjotuksiin neutraalisti. Tunteiden väheksyminen on meillä niin selkärangassa, kumpuaa yli aiempien sukupolvien, ettei oo mikään ihmekään että siitä pois oppiminen vie aikaa. Mutta se ei silti oo mahdotonta. Ja jos ei heti pysty hyppäämään syvään päähän niiden isoimpien ja vaikeimpien tunteiden kanssa, voi alottaa helpommista; havainnoimalla ihan perus arjessa miltä nyt tuntuu ja miksi. Siitä siirtyä pikkuhiljaa kohti niitä vieraampia tai vaietumpia fiiliksiä. Ja kun sellaisen huomaa tulevan päälle, voi sanottaa tilanteen mielessään "Nyt musta tuntuu tältä ja se on ihan ok. Mä saan ottaa tälle oman aikansa ja tuntea tän tunteen, mitään pahaa ei tapahdu sen takia".
Kommentit
Lähetä kommentti