Kaksoset, osa 1: Raskaus
Kysyin instagramissa seuraajiltani toiveita, mitä kaksosiin liittyviä asioita he haluaisivat blogistani lukea. Vastauksia tuli hyvin ja päätin tehdä niistä oman postaussarjan, edeten kronologisesti raskausajasta tähän päivään. Tämä olkoon sarjan ensimmäinen osa, aiheena kaksosraskaus.
Meille kaksoset tuli täytenä yllätyksenä, emme ole kumpikaan kaksosia eikä suvuissamme sitä juurikaan esiinny. Mieheni suvussa on joskus vuosikymmeniä sitten ollut joku kaksospari, mutta muuten geneettistä perimää ei ole. Identtiset kaksoset ei tosin edes periydy, eli vaikka suvussa olisi kaksosia niin nykytutkimusten mukaan identtisten kaksosten saaminen on geneettisesti vain sattumaa.
Raskausaika poikkesi aika paljonkin yksösraskaudesta. Jo hyvin alkuvaiheessa iski kova pahoinvointi, ja kaikki oireet tuntui hyvin vahvoina ennen ensimmäistä positiivista raskaustestiäkään. Käytännössä monikko-odotus näkyi konkreettisimmin sairaalakäynneissä. Meidän neidit jakoivat yhteisen istukan, joten käytiin rv 16 alkaen äitiyspoliklinikalla kontrollissa vähintään kahden viikon välein. Ultraaminen, monet lääkärit ja hoitajat kerkesivät tulla siinä kyllä hyvin tutuiksi. Tiesitkö muuten, että nämä kontrollit maksavat joka kerta poliklinikkamaksun, joka ainakin Helsingissä on päälle 30e/käynti? Ei kovin tasa-arvoista, kun kukaan odottaja ei valitse itselleen riskiraskautta, mutta sellaisen sattuessa joutuu siitä kuitenkin maksamaan todella sievoisen summan.
Vauvojen kasvua ja vointia seurataan tiheämmin kuin yksösraskauksissa ja kynnys osatoseurantaan ottamiselle on tietysti matalampi. Seurannan tiheys riippuu myös kaksostyypistä, erimunaisia kaksosia seurataan lähtökohtaisesti harvemmin, koska heillä on omat istukat, suonikalvot ja vesipussit, jolloin riskitkin on pienemmät. Suurimman riskin kaksosraskauksista, eli monokoriaalis-monoamniaalisia seurataan tiheimmin, koska he jakavat käytännössä kaiken. Meidän raskaustyyppi oli mo-di (monokoriaalis-diamniaalinen), eli vauvoilla oli yhteinen istukka ja suonikalvo, mutta omat vesipussit.
Vältyin onneksi varsinaiselta vuodelevolta, mutta sairaslomalle jäin lopulta jo rv 24, kun ajoittain hyvinkin fyysinen työni alkoi tuntua liian rankalta. Kun sain helmikuussa 2018 kuulla odottavani kaksosia syntyväksi alkusyksystä, oli ensimmäinen ajatukseni että kesästä tulee varmasti todella kuuma. Ja no, niinhän siitä tuli, lämpöennätyksiä rikottiin tiheästi ja tukalaa oli varmasti kaikilla muillakin, ilman isoa vatsaakin. Aiempi yksösraskauteni sijoittui talven kummallekin puolen, silloin oli toki omat haasteensa vaatteiden sopivuuden ja pukemisen kanssa, mutta nyt hien virratessa otsalta mietin muutamaankin otteeseen, ettei sitä tilaa turhaa kutsuta raskaudeksi.
Kuumuudesta huolimatta loppuraskauteni sujui hyvin, ilman isompia komplikaatioita. Heinäkuun puolella kontrollikäyntini äitiyspolilla tihenivät jopa viikkoon ja kuukausi ennen laskettua aikaa lääkäri teki päätöksen synnytyksen käynnistämisestä, koska toisen vauvan kasvu oli pysähtynyt.
Synnytyksestä voit lukea postaussarjan toisesta osasta, joka ilmestyy pian.
Heräsikö jotain kysymyksiä tai onko mielessäsi jotain muuta liittyen kaksosuuteen, heidän odotukseen tsi vauva-aikaan? Sarjan tuleviin osiin pääsee vaikuttamaan edelleen, joten kerro ihmeessä mitä haluaisit aiheesta tietää!
Kommentit
Lähetä kommentti